From Paris to Berlin, eiku, From Tampere to Kotka

Morjesta pöytää!

Kirjottaminen on yllättävän vaikeeta kun kone tilttaa siinä vaiheessa kun on 1½ riviä tekstiä valmiina. No nyt homma pelittää taas ja on aika kertoa teille, arvon lukijat, miten siellä Tampereella meni! Ja voisin jopa ennakoida vähän käynnissä olevaa viikkoa, se on nimittäin sangen mielenkiintoinen viikko! Mutta ennen kun kerron mistään yhtään mitään, saanen ilmaista valtaisan kiitokseni kaikille niille jotka ovat tätä blogia lukeneet. Blogia on luettu nyt yli 600 kertaa! Ja se kilpailu, se kuuluisa kilpailu pyrähtää käyntiin kun lukukertoja on yli tuhat ;) 

Palatkaamme asiaan.

Btw taas lagas kone. Eli, viime tiistaina saatiin esitys treenikuntoon. Ja ai että sitä kyllä treenattiin! Keskiviikkona treenasimme esitystä varmaankin yhteensä viisi tuntia. Torstai-aamuna, treenimme alkoivat klo 5.30 Hietaniemessä. Sää oli muuten todella nätti, jäätävä tuuli ja +12 astetta sattuivat vaikeuttamaan meidän jaloa aamutreeniä. Missä ovat trooppiset +20 asteiset yöt? Ja missä on se kesäsää anyways? Sitten viimeiset treenit pidettiin perjantaina Helsingissä Uimastadionin koriskentällä. Jaloista näkee, että on tullut harjoiteltua! Tässä kuva jalkoihini syntyneestä, ns. harjoittelurajasta.

Aika karmaiseva näky, tiedetään. Sitten koitti lauantai. Tube lähti Raumalle, sukulaisensa häihin. Itse lähdin Tampereelle etukäteen, moikkaamaan kavereita ja tuttuja. Kävin morjestamassa mm. DJ Prealia, jonka jotkut saattavat muistaa viime syksyn Talent-ohjelmasta. Tampereella oli hyvä, rauhallinen, tasapainoinen meininki. Pidin suuresti fiiliksestä joka minua ympäröi siellä pyöriessäni.

Tampere, komeine rakennuksineen, kauniine puistoineen, ja mukavine ihmisineen tekee siitä lähes täydellisen kaupungin mennä tekemään esitystä. Ja jälkeen rauhallisen lauantai-illan, jonka vietin viehättävän sukulaistyttöni kanssa, oli mukava herätä sunnuntaihin ja suureen esityspäivään. Pirkka-hallille saapuessani näin jo kaukaa Tuben, ja BMX-pyöräilijä Saku Kaarnasen. Menimme halliin sisään, tutustuimme paikkoihin, ja aloimme ottaa lämpöä. Kello oli vähän yli kymmenen aamulla, tunnelma oli hieman jännittynyt, sillä Stadium Sports Camppia oltiin järjestämässä ekaa kertaa Suomeen. Pistimme temppuiluksi, minä ja Tube palloilla ja Saku pyörällään. Dj soitti lavalla musaa, ja tunnelmasta alkoi kehkeytyä sangen ihanteellinen esitykseen valmistauduttaessa. Hyvissä ajoin ennen esitystä kävimme syömässä, ja silloin paikalle ilmestyi Stadium Sports Campin toimitusjohtaja! Eli aika iso kiho! Hän tuli asiallisesti tervehtimään meitä, ja oli ihan mukavan oloinen kaveri. Hän tuli Ruotsista asti seuraamaan, että kaikki menee hyvin leirillä. Jaloa! 

   Pikku hiljaa alkoi porukkaa saapua leiriä varten. Leirien avajaisseremonia oli suorastaan spektaakkelimainen. Leiriläiset, jotka siis olivat 11-14v. lapsia, ohjattiin oman lajinsa pisteeseen. Heidän vanhempansa ohjattiin saliin odottamaan seremonian alkua. Seremonia alkoi puheella, että millainen Stadium Sports Camp on jne. Niin sanottua Peruskauraa. Sitten alkoi soimaan Eminemin biittiä, seinällä näytettiin videota, ja juontaja meni hämmentämään lavalle. Parin minuutin jälkeen lapset tuliva näyttävästi savun keskeltä vanhempiensa eteen omien lajitovereidensa kanssa. Ja kun leiriläiset olivat päässeet paikoilleen, juontaja sanoi mikkiin: "Antaa shown jatkua!"
   Se tarkoitti meidän esitysvuoroa. Kun astelimme Tuben kanssa lavalle, kaikkialla oli hiljaista, Kun musiikki lähti käyntiin, alkoi pieni supina: "Onks noi ne jotka oli talentis?!" Esitys meni hyvin, ei yhtään pudotusta. Parannettavaa kuitenkin ensi viikon esitystä varten jäi. Joka tapauksessa esityksestä tykättiin. Pienten haastattelujen jälkeen Saku tuli tekemään BMX-esityksensä, joka oli huippuluokkaa. Avajaisseremonian jälkeen lähdimme Sakun ja Tuben kanssa kiertelämään paikkoja ja moikkaamaan leiriläisiä. Sieltä tuli hyvää palautetta esityksistä, ja jotkut futarit uskaltautuivat jopa pyytämään meiltä nimmareita.

   Juttelimme Saku Kaarnasen paljon esityksistä, ja vertailimme BMX-bisnestä freestylefutis-bisnekseen. Saimme huikean paljon arvokkaita vinkkejä, ja inspiroivia neuvoja. Olen huomannut, että oli kyse mistä freestyle-lajista tahansa, kaikkia niitä yhdistää se jokin. On mahdotonta kuvailla mitä se jokin on. Se on kuin japanilainen kirsikkapuu, ja afrikkalainen aavikko, ovat kaukana toisistaan, mutta sama ilma tuulee molemmissa. Edeltävästä lauseesta käy varmaankin hyvin ilmi että on juuri mahdotonta kuvailla sitä mitä yhdistää kaikkia freestyle-lajeja. 

   Sitten koitti kotiinlähdön aika. Kotiin ajaessamme, ehdotin Tubelle josko kävisimme kuvaamassa parit klipit Finlandia-videota varten Hämeen Linnassa. Sehän sopi Tubelle, ja tuota pikaa Viimeinen Samurai, eli meikäläisen Hyundai Sonata, kurvasikin jo Hämeen Linnan pihaan. Saimme yhden tosi hyvän, yhden ihan ookoon, ja yhden hupaisan klipin. Kuvasimme myös ihan pikkuruisen minisketsin. Ja sitä kuvatessa oli kyllä hymy herkässä. Jos en olisi unohtanut kamerani laturia Tampereelle, olisin voinut jakaa nuo hauskat hetket teidänkin kanssa, mutta aikanaan, aikanaan ;) Nyt olemme kotona, mutta uusi, valtaisa seikkailu odottaa! 

Nimittäin Kotkan meripäivät.

Torstai-aamuna on aikainen herätys. Ensiksi ravistelen hereille Suomen freestylejalkapallo-yhdistyksen lipunkantajan, pikkuveljeni Perttu Piirron. Seuraavaksi herättelen Suomen freestylejalkapallo-yhdistyksen varapuheenjohtajan, eli Tuben. Sitten edellämainitut henkilöt istuvat kanssani Viimeiseen Samuraihin, jollla suuntaamme kohti Lahtea, hakemaan lisää Piirtoja kyytiin, kyytiin hyppää nimittäin isäni. Sitten jatkamme matkaa kohti Kotkaa, jossa meitä odottaa lisää Piirtoja! Myös Suomen freestylefutis-yhdistyksen Itäisen konferenssin lajipäällikkö, Roni Lappalainen, ja mestarieditoija sekä huippufreestylaaja, Antti Lähtevänoja ovat siellä odottamassa. Pertun, Ronin, Antin ja Tuben kanssa, osallistumme Kotkan meripäivien meripäiväkulkueeseen, jota seuraa arviolta 30 000 ihmistä! Sen jälkeen esiinnymme Merikeskus Vellammon kattoestradilla. Siitä pyrähtää käyntiin kesän toistaiseksi kovin freestyleviikonloppu! Esityksiä, buskaamista (lue lakki maahan ja temmpuilemaan), silppuamista, jalkoja EI säästellä! Armotonta freestylefutaamista lauantai-iltaan asti, jolloin joudumme Tuben kanssa jättämään Kotkan, ja siirrymme Tampereelle sunnuntan esitystä varten Stadium Sports Campissa.

Tälläistä tällä kertaa! Olen pahoillani ettei minulla ole enemmän asiaan liittyviä kuvia saati videota tarjota tekstini tueksi, mutta jaan tämän kuvan jonka otin Tampereelle saavuttuani.

Ensi viikkoon, silloin kerron miten meni Kotkassa, Tampereella, ja jos jonnekkin muualle siine ohessa löydän tieni, niin kerron sitten siitäkin. 

Muistakaa pitää ääntä blogista, huippukilpailu on jo ovella!